Mitä on Art of Healing?

Olemisen sietämätön keveys…

Miltä se tuntuikaan, kun mihinkään ei ole kiire, mihinkään ei satu, mieli on rauhassa ja vieno hymy kasvoilla voi katsella kaukaisuuteen? Kuinka helpottavaa se onkaan, kun uskaltaa luottaa, itseensä ja elämään. Päästää irti ja antaa elämän viedä. Luottaa siihen, että elämä haluaa sinun parastasi. Uskaltaa tulla siksi, joka on pohjimmiltaan. Uskaltaa tulla näkyväksi sellaisena kuin on. Luottaa toiseen ihmiseen, että hänkin haluaa sinun parastasi.

Tässä on se mitä haluan sinulle välittää työskennellessäni kanssasi. Metodeina käytän erilaisia hierontoja, äänimaljoja, energiahoitoa, rukouksia, keskustelua ja läsnäoloa. Autan sinua pääsemään lähemmäs itseäsi ja kehoasi. Tulet tietoisemmaksi käyttäytymismalleistasi, asennoistasi, ajattelutavoistasi ja ongelmakohdistasi. Opit tietämään kuka olet, mitä sinä, kehosi, mielesi ja sielusi tarvitsevat voidaksesi kokonaisvaltaisesti hyvin. Olemme täällä jokainen auttamassa toinen toistamme tällä elämänmittaisella matkalla takaisin sinne, mistä tulimme. Minun tehtävänä on toimia kanssakulkijanasi ja leposatamanasi niin tyynessä kuin myrskyssäkin ja tehdä matkastasi hieman helpompaa kulkea.

Miten tämä tapahtuu?

Kaikista oppimistani tekniikoista huolimatta tekemiseni perustaan kuuluu jotain muuta kuin tekniikkaa. Se vaatii tyhjyyttä ja tilan antamista. Itsensä poistamista, jotta toinen voi tulla kokonaan esille ja itse voin tulla hänestä tietoiseksi. Se vaatii kykyä ja rohkeutta ottaa vastaan mitä ikinä tuleekin, kykyä kuunnella, tuntea ja ymmärtää. Kykyä nauttia epävarmuudesta, hiljaisuudesta, toisen tunneilmaisusta ja olla tuomitsematta mitään tai ketään. Kykyä päästä toisen ihon alle, kontaktiin, jossa yhteinen rytmi löytyy ja irti päästäminen tapahtuu. Kykyä tehdä itsensä tarpeettomaksi, kun asiakkaan yhteys omaan itseensä on löytynyt. Sitä on Art of Healing – Parantamisen taide.

-Abadha-

Mietteitä elämästä

Opi rakastamaan itseäsi. Mene peilin eteen ja katso itseäsi syvälle silmiin ja sano: “Minä rakastan sinua.” Tarkoita sitä mitä sanot ja ota vastaan tämä rakkaus. Uskalla hyväksyä itsesi. Kehosi, mielesi, tunteesi, ajatuksesi, tarpeesi ja sielusi. Olet se mitä olet ja hyvä niin. Anna itsellesi anteeksi kaikki ne väärät teot tai sanat, joita olet tehnyt tai sanonut. Olet tehnyt parhaasi joka tilanteessa ja jos on mennyt pieleen, niin olet varmasti oppinut jo läksysi. Kaikki tekevät virheitä. Ala taas arvostaa itseäsi.

Vasta sitten voit alkaa hoitaa itseäsi. Kuuntelet kehoasi ja uskallat tehdä mitä se pyytää. Uskallat sanoa, en jaksa nyt, tarvitsen lepoa. Haluaisin olla mieluummin yksin. Tarvitsen sinua. Haluaisin, että kuuntelisit minua. Mitä ikinä tarvitsetkaan. Mene sisällesi ja tiedät mikä on vialla.

Sinun ei tarvitse olla “parantunut”, jotta voit elää. Et tarvitse kivutonta jalkaa voidaksesi nauttia hengittämisestä. Et tarvitse iloista mieltä ja ehyttä minäkuvaa voidaksesi maata auringossa. Nauttia vedestä, tuulesta, metsästä, linnuista, kasveista, hyvästä ruuasta, rakkaasta ystävästä. Mitä pienempiin osasiin pystyt pilkkomaan elämäsi, sitä enemmän sinulla on aihetta kiitollisuuteen.

Mene ulos johonkin paikkaan, jossa voit olla hetken aikaa yksin. Pysähdy, unohda hetkeksi kuka olet. Siirrä ongelmasi ja ajatuksesi syrjään ja hengitä. Pysy tyhjänä niin pitkään kuin mahdollista. Hiljaisuus on kaiken perusta. Siihen kaikki asiat nousevat kadotakseen jälleen hiljaisuuteen. Opettele olemaan tuo hiljaisuus. Opit valitsemaan paremmin asiat joiden haluat nousevan rikkomaan hiljaisuuttasi. Mikä on hiljaisuuden ääni?

Tämä on sinun elämäsi, sinun elokuvasi. Olet sen elokuvan käsikirjoittaja, ohjaaja sekä pääroolin esittäjä. Valitset myös muut elokuvan roolihahmot. Minkälaisen elokuvan haluat tehdä? Mikä on sinun taidonnäytteesi tästä elämästä? Oletko tyytyväinen elokuvasi laatuun ja sen kulkuun? Jos kuolisit nyt, jäisikö elokuvan kohokohta näkemättä?

Kun elämä opettaa rankemmalla kädellä, siirrä huomio kehoosi. Vedä syvään henkeä, joogaa, hiero niskaasi ja käsiäsi tai pyydä jotain toista hieromaan jalkojasi. Mitä tahansa, millä saat huomion pois päästäsi. Tuska on todennäköisesti jumittanut pääsi alueelle, ja asioiden miettiminen ja ratkaisuyritysten hakeminen ajattelun avulla saa sinut vain syvempään suohon itsesi kanssa. Sinun tarvitsee selviytyä vain seuraavaan hengenvetoon asti. Älä mieti tulevaa päivää, saatika viikkoa tai kuukautta eteenpäin. Kunhan selviät hengissä seuraavasta sisäänhengityksestä ja sitä seuraavasta uloshengityksestä. Jatka tätä niin pitkään, kunnes hiljaisuus alkaa jälleen palata sisällesi.

Pyydä apua tai auta itse jotakuta, jolla on asiat vielä huonommin kuin sinulla. Tässä individualismia korostavassa yhteiskunnassa olemme unohtaneet yhteisön merkityksen. Ihmislaji on säilynyt hengissä ammoisista ajoista lähtien ryhmän voimalla. Ryhmässä oppii huolehtimaan muista ja tukeutumaan muihin, kun itsellä on vaikeaa. Eikä voi koko ajan murehtia omia asioitaan, kun on vastuussa myös naapurin pärjäämisestä. Auttaminen tuntuu hyvältä. Kun on itse joskus tarvinnut apua ja saanut sitä, niin tietää kuinka suuri merkitys sillä on avunsaajalle. Ja kun on itse auttanut jotakuta, joka on tarvinnut sitä, on iloinen siitä, kun voi helpottaa kanssakulkijan matkaa. Olemmehan kaikki tällä yhteisellä matkalla ei mistään ei mihinkään, eikä täällä kukaan oikein tiedä, mikä juttu tämä elämä oikein on.

Herätä itse omat parantajalahjasi sillä, että tuot esille oman luovuutesi. Kun jaat osaamisesi muiden iloksi, parannat muita. Herätät erilaisia tunteita ja tuntemuksia ihmisissä taiteellasi. Liikkuttuminen konsertissa, taidemuseossa, kahvilassa, sairaalassa, lastentarhassa, kirjan ääressä, kirkossa, kuntosalilla, puistossa, tullessasi kotiin, vuoteessa, äidin sylissä, voi vapauttaa vuosien painolastin toisen ihmisen harteilta. Vain omat pelkosi siitä, ettet riitä, estää sinua parantamasta tuhansia ihmisiä.

Parantaminen ja parantuminen sattuu. Se sattuu niin paljon, että alkaa itkettää. Samalla, kun itku tulee, niin tuntuu sekä hyvälle että pahalle. Tuntuu niin paljon, että on pakko itkeä, mutta samalla, kun itkee, niin huomaa, kuinka olo helpottuu. Itku tuo sinut lähemmäs itseäsi. Ota se ilolla vastaan, koska tiedät, että juuri nyt olet aidoimmillasi. Et voi enää peittää, miltä sinusta tuntuu, niin kuin olet tähän asti tehnyt. Esittäminen on raskasta, aidosti tunteminen tekee kevyemmäksi.

Parantaminen sattuu, koska todennäköisesti itket taidetta tehdessäsi. Parannat samalla itseäsi, kun annat sielusi laulaa lauluaan. Taulua maalatessasi, soittaessasi, koskettaessasi toista ihmistä voit alkaa itkeä. Tunnet tekemisesi aiheuttamat tunnetilat, jotka on säilöttynä sielun syövereihin. Ne tulevat pintaan, jotta ne voivat lentää pois. Ja jälleen olosi kevenee.

Jokainen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan kollektiiviseksi hyväksi. Meidän on oltava parhaimmillamme, jotta voimme auttaa mahdollisimman monta nousemaan ja tekemään maailmasta parempi paikka meille kaikille. Se on sinun uhrauksesi muiden hyväksi, mutta siitä hyötyvät kaikki. Mikä on sinun syysi olla voimatta paremmin? Ja kuinka sinua voisi auttaa? Sinä itse tiedät sen parhaiten.

Millä hinnalla olet valmis luopumaan unelmistasi? Asioista, jotka tekevät sinulle oikeasti hyvää. Asioista, joita tehdessä tunnet eläväsi, rentoutuvasi, nauttivasi, iloitsevasi. Asioista, joiden parissa voit unohtaa ajan kulun. Vaihdatko sen kemialliseen viihdykkeeseen, jonka tuottama nautinto on hetkellistä, ja samalla tuohoavaa? Millaista elämää sinun pitäisi elää, jotta sinun ei tarvitsisi huumata itseäsi?

Mieti itseäsi 10 vuotta taaksepäin. Etsi jokin vanha valokuva itsestäsi ja muistele tuota hetkeä. Tuskin tunnistat itseäsi enää samaksi ihmiseksi tai samoin ajattelevaksi. Olet muuttunut. Olet oppinut jotain, kokenut jotain, joka on muuttanut sinua. Kuka silloin oli tuo nuorempi sinä, joka uskoi ajatustensa olevan oikeita ja mielipiteensä muuttumattomia? Kuka sinä olet juuri nyt? Et ainakaan se, jonka kuvassa näet. Sitä persoonaa ei enää ole. Ulkokuorikin on muuttunut. Kuka uskottelet itsellesi olevasi? Keneksi haluaisit muuttua? Kuka olet 10 vuoden päästä?

On hyvä välillä nousta mielessään avaruuteen ja katsella maailmaa sieltä käsin. On maata, vettä, kasvillisuutta ja kaikenlaisia eläimiä. Varsin kummallinen eläinlaji on tuo ihmiskunta. Rakentavat ja tuohoavat maata, saastuttavat meret ja ilman, tuohoavat myös muita eläinlajeja ja tappelevat keskenään. Samalla rakastavat toisiaan ja lisääntyvät, kasvattavat puita ja kukkia ja silittelevät eläimiä. Keksivät kaikenlaisia kuvitelmia päässään, joiden luulevat olevan totta. On rakkaustarinoita, on komediaa, tragediaa, selviytymistarinoita, luontodokumentteja, iloa, surua, pettymystä, vain muutamia mainitakseni. Laji, joka on niin kiinni omissa kuvitelmissaan, ettei edes tajua kuvittelevansa. Hyödyntäkäämme siis tuota lahjaamme ja kuvitellaan tulevaisuutemme 10 vuoden päähän. Millaisessa maailmassa haluamme elää? Millaisen maapallon haluamme nähdä avaruudesta käsin ja mikä on muuttunut?

Luonto opastaa sinut lähelle itseäsi. Kehosi kertoo milloin se haluaa syödä, juoda, nukkua, juosta, venytellä, halata jne. Sinun tehtäväsi on toteuttaa sen toiveita parhaasi mukaan. Silloin teillä on yhteistyö-, ymmärrys- ja avunantosopimus keskenänne. Kehosi toimii moitteetta ja antaa sinulle mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita. Jos et ole halukas solmimaan tätä sopimusta, niin kehosi alkaa panna kapuloita rattaisiisi. Päätä särkee, sinne tänne sattuu, ruoka ei sula, ei jaksa, tulet kipeäksi jne. Myös mielelläsi on omat toiveensa. Se haluaa virikkeitä, keksiä tarinoita, tuottaa erilaisia ajatuksia, nähdä ja aistia maailmaa sekä toisia ihmisiä, nauttia erilaisista asioista ja levätä välillä ilman mitään. Mielen täytyy antaa välillä myös hullutella. Sekin on joskus ollut lapsi ja leikkinyt mielikuvitusleikkejä. (Koska mielestäsi tuli aikuinen?) Senkin täytyy antaa olla ei-järkevä ja epälooginen. Sitäkin täytyy kuunnella. Sitten on sydän. Silläkin on omat toiveensa. Se haluaa tuntea. Rakkautta, ystävyyttä, surua, kaipausta, intohimoa, vihaa, hellyyttä ja huolenpitoa. Kuinka toteutat kaikkien osasiesi toiveita mahdollisimman tasapuolisesti? Kuka on ohjissa? Kenen ehdoilla mennään? Mielen? Kehon? Vai sydämen? Missä on päällikkö, jonka tehtävänä on olla ohjissa? Kuka jakaa ajan tasan kaikkien kesken? Miksei hän ole paikalla?

Mitä puolia et ole itsessäsi vielä hyväksynyt? Mitä pitäisi tapahtua, jotta voisit hyväksyä sekä ne että aidon itsesi? Näyttää itsesi muille riisuttuna kaikenlaisesta ylimääräisestä, jolla yrität tehdä itsestäsi paremman, kauniimman, viisaamman, rikkaamman tai vastaavasti rumemman, julmemman, köyhemmän tai tyhmemmän? Minkä taakse sinä piiloudut?

Istuta kasveja ja hoida niitä. Äiti Maa kiittää sinua, koska pidät sitä näin hengissä. Jokainen kasvi on muistutus rakkaasta ympäristöstämme, jossa elämme. Maasta saamme ravintoa, joten antakaamme mekin maalle jotain takaisin. Hoitakaamme sitä parhaamme mukaan, niin hoidamme samalla itseämme ja toisiamme. Ja aivan kuten kasvit, mekin muutumme mullaksi, kun olemme antaneet kaikkemme. Kehomme on tehnyt työnsä loppuun tavalla tai toisella ja samoin mielemme. Olemme olleet tärkeänä osasena tätä suurta elämän kiertokulkua. Tehneet osamme yhteiseksi hyväksi parhaamme mukaan. Mitä kaikkea sinä olet itsestäni antanut? Mitä haluaisit vielä antaa? Mitä tietoja ja taitoja pidättelet sisälläsi, koska pelkäät, että leimaudut? Tai että muut eivät hyväksy, pitävät sinua idioottina tai kenties liian vanhana? Älä odota kuolinvuoteelle asti ja sano sitten: “Kunpa vain olisin tehnyt/uskaltanut/sanonut/unohtanut/rakastanut…!”.